Ensimmäiseksi pyydän nolona anteeksi pitkää postaustaukoa. Olen ollut vain yksinkertaisesti liian väsynyt kirjoittamaan, ja on tapahtunut kaikenlaista ikävää.. Turhaa draamaa niiden vähäisten kavereiden keskellä mitä minulla koulussa on. Yksi tyttö johon tutustuin pari kuukautta sitten, ja jonka kanssa vietin aikaa pari viikkoa sitten, onkin haukkunut minut säälittäväksi perässäroikkujaksi. En oikein tiedä kenen voisin enään luottaa. Toiseksi isäni ei päästä minua psykologille, sillä minun "pitäisi pystyä puhumaan hänelle ongelmistani". Mutta kun en vain pysty. Olin vain luottanut siihen että asiat järjestyis jonkun ammattitaitoisen henkilön kanssa. Varmaa faijasta tuntuu sitte paremmalta kun makaan kuolleena arkussa. Mut on vangittu, vaikka haluisin lentää vapaana.
Kolmas hiljentymiseen vaikuttanut asia on myös, että aloitin hiljattain toisen blogin, se on kyllä niin henkilökohtainen etten tiedä uskallanko hiiskua siitä teille. Osoitetta saa kysellä, mutta en lupaa kertovani mitään.
Syömisten kanssa on menny ihan perseelleen. Oon iljettävä, ja lihonut varmaan 3kiloa joulun jälkeen, mä ällötän itseäni. Hyvä puoli paastoamisessa on, että se poistaa ahdistuksen, ainakin osittain.
Tästä tuli kyllä sekavampi postaus ikinä, mä oon pahoillani. Kirjoitan joskus myöhemmin kun mun ajatukset on selkeempiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti