Uusi lukija, kiitos ♥ ;3
Oon alkanu funtsii tässä parin päivän aikana tätä mun masennusta.
Miksi sä oot masentunu? Sullahan on perhe, oot aika kaunis ja sulla on miltein täydellinen elämä? Toi on niin itsekästä. Sä vaan heität kaiken menemään, mistä moni ihminen maailmassa olisi valmis tappamaan.
Totta. Tunnen itseni vain paskemmaksi kun ajattelen kuinka itsekäs mä olen. Heitän tän kaiken hukkaan.
Mutta mistä tämä kaikki alkoi?
Tässä oma tarinani tiivistettynä:
tammikuu 2011
Varhaisimmat muistoni ahdistuksesta löytyvät viime tammikuusta. Olin silloin vielä kuitenkin jokseenkin onnellinen silloisen poikaystäväni kanssa. Aloin hyväksymään bi-seksuaalisuuteni. Kerroin siitä parille silloiselle kaverilleni, kaikki muut ottivat asian rennosti, paitsi yksi hestä ahdistui ja rupesi välttelemään minua. Naurettavaa.
helmikuu 2011
Helmikuussa ei tapahtunut oikeen mitään. Aloin viettämään enemmän aikaa yksin ja eristäydyin kotiin, kaverit luulivat että välttelen heitä. Tuli riitoja.
Maaliskuu 2011
Ero. Jätin poikaystäväni, emme nähneet toisiamme usein ja riitelimme. Olin väsynyt kaikkeen ja aloin viiltelemään satunnaisesti.
Huhtikuu 2011
Huhtikuusta en muista mitään.
toukokuu 2011
Toukokuukin meni sumussa. Olin vähän iloisempi, kun koulu loppui.
kesäkuu 2011
Kesäkuussa aloin taas viettämään aikaa muutaman kaverini kanssa. Lenkkeilin paljon ja jokseenkin olin onnellinen.
Aloimme taas juttelemaan expoikaystäväni kanssa ja vanha suola alkoi janottaa. Parin viikon päästä olimmekin jo taas yhdessä. Vietimme kauniita kesäpäiviä yhdessä ja olin onnellinen. Kaipaan niin tuota aikaa. Kuitenkin olin jotenkin tyhjä sisältä ja viiltelin.
elokuu 2011
Valitettavasti ilo loppui lyhyeen. Tulin jätetyksi, sillä hän oli niin kovin ihastunut toiseen tyttöön. Toinen tyttö oli kaverini. Helvetti pääsi valloilleen. Menetin kaikki silloiset kaverini. Olin yksin, syrjitty ja minua haukuttiin. Aloin syömään lääkkeitä suuria määriä turhaan. Olin hyvin sekaisin.
syyskuu 2011
Koko syyskuun olin horroksessa. Saatoin kävellä ulkona vesisateessa 4 tuntia tuntematta mitään, ilman päämäärää. Viiltelin päivittäin ja olin ihan sekaisin. Kaikesta huolimatta jaksoin edelleen näytellä koulussa, kuinka kaikki oli muka niin hyvin. Sain muutamista luokkamme tytöistä jotain kavereita, joiden kanssa vietin aikaa koulussa. Kotona olin aina yksin.
lokakuu 2011
Sain hyviä numeroita. Elämäni koostui vaan kokeisiin lukemisesta ja viiltelyorgioista. Vedin isäni unilääkkeitä ja olin helvetin sekaisin.
marraskuu 2011
Marraskuusta en muista mitään.
joulukuu 2011
Joulukuun ajan näyttelin taas kuinka kaikki oli mukamas niin hyvin. Todellisuudessa haudoin vain itsemurhaa ja viiltelin.
Ja tässä minä vielä olen. Vasten tahtoani, mutta kuitenkin. Tuli varmaan kilometripostaus, mutta toivon että ymmärrätte mua paremmin jos tiedätte vähän taustaa mun elämästä.
Huomenna fysiikan koe. Ja niin, olen lukenut koko päivän. Eihän minulla muuta elämää juurikaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti