Ja kyllä. Siinä olen minä. Silti mä haluan laihduttaa, kuihduttaa itseni vielä pienemmäksi palleroksi. Olin pari päivää sitten kuntosalilla. Haluun ne lihakset takas jotka mä kadotin, laihdutin pois. Voi sitä häpeän määrää, kun mä vedän siellä muitten bodareiden keskellä pienimpiä painoja mitä on olemassa, ja ne kattoo mua epäuskoisena.
En oo vielä päättäny mitä haluun tehdä. Toisaalta mä tahtoisin lihoa ja kuntoilla. Saada urheilullisen ja muodokkaan vartalon (rinnat mukaan lukien.. :D), mutta toisaalta tiedän että tuun vielä joku päivä laihduttamaan takaisin, tai oikeastaan pienempään kokoon mitä oon ikinä ollu. Se olis mun unelma.
Ahdistaa. Oon niin hukassa itseni kanssa. Mulla on ylihuomenna synttärit. En olis ikinä uskonut että mä oon vieläkin elossa. Mä oikeesti vieläkin hengitän! Viiltelylakkokin on pitänyt jo kauan, viikon päästä on kuitenkin kouluuinti, jonne mun on pakko mennä. Ja mä tiedän että se lakko tulee loppumaan sen jälkeen. Pelottaa muutenkin nähdä kaikkien muiden ilmeet kun ne näkee mun jalat. Ne alkaa taas jauhaa paskaa musta, pitäs edes yrittää olla välittämättä, mutten vain pysty.
Vielä anteeksi postaustaukoni. Multa lähti kone vähän pidemmäksi aikaa, ja ne harvat kerrat milloin oon päässy koneelle on ollu kaverilla tai puhelimel. Ja 7 lukijaa! Outoa että joitain jaksaa kiinnostaa lukea mun turinoita täällä..
