Ajatella että oon vielä se sama tyttö joka lupasi itselleen, että viime talvi jää viimeiseksi. Olin niin lopussa, enkä nähnyt enään valoa. Halusin kuolla, olla täydellinen. Jotain mitä en voi ikinä olla. En nähnyt tulevaisuudessa mitään. Vihasin itseäni. En nähnyt valoa missään.
Luojan kiitos etten tappanut itseäni. Tässä mä olen, 15kg lihavampana. Mutta niin paljon onnellisempana. Onnellisempana kuin koskaan.
Moni asia on muuttunut. Mä päätin huhtikuun lopussa, että mun on pakko alkaa elämään. Kevät tuli. Aloin näkee kaikkia pieni ja kauniita asioita mun ympärillä, mitä en ollu ennen huomannut. Sain upeita ystäviä.
Kesäloman alussa mua pelotti, miten jaksan nousta aamuisin sängystä, kun elämässä ei ollut enään mitään sisältöä koulun loppumisen jälkeen. Pelkäsin, että nukkuisin vain koko loman. Onneksi kävi toisin.
Löysin ihanimman kaveriporukan ikinä! ♥ Vietin niiden upeiden ihmisten kanssa suurimman osan lomasta, ja aloin ihmetyksekseni taas luottamaan ihmisiin. Huomasin myös kummallisen keveyden tunteen, olin onnellinen pitkästä aikaa. Nykyään vietän paljon aikaa näiden upeiden henkilöiden kanssa, ja tunnen kuuluvani tähän kaveriporukkaan. Se, että tuntee kuuluvansa johonkin, on upea tunne.
Tapahtui myös tällainen juttu, että eräs oikein suloinen otus tuli ja söi mun sydämmen. Seurustelen nykyään tämän ihanan tytön kanssa, ja olen onnellinen. ♥
Mä voin niin paljon paremmin kuin 3 kuukautta sitten, niin paljon paremmin kuin viikko sitten, tai pari päivää sitten. Asiat ovat alkaneet rullaamaan, ja suurin syy siihen on, että ajattelen nykyään kaikki asiat positiivisemmin. Oon alkanut hyväksymään itseni tällaisena. En ole täydellinen, enkä tule ikinä olemaankaan. Ihan sama, sillä vain jos hyväksyn itseni, voin olla onnellinen. En mä olis ikinä ollut mitenkään kauniimpi tai täydellisempi, vaikka olisinkin painanut sen 35kg. Laihuus ei tuo onnea.
Halusin kirjoittaa tänne, koska haluun kertoo teille kaikille, mörön lapsosille: Täällä on toivoa. Elämässä on toivoa, eikä ikinä saa luovuttaa. Pitää vaan luottaa tulevaisuuteen. Kaikella on tarkoituksensa, myös niillä huonoilla asioilla.
Ja vaikka olenkin jo voittanut mörköni (ainakin suurimmaksi osaksi), niin silti joudun vielä taistelemaan sitä vastaan. Elän päivä kerrallaan, ja uskon, että vielä jonakin päivänä olen täysin vapaa näistä kahleista.
Taistelkaa lapset ♥ Me ollaan vahvempia kuin mörkö ja masennus. Älkää ikinä lopettako taistelemista, sillä elämä on elämisen arvoista. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti